Karvakaulus

Ostin viime talvena karvakauluksellisen neuletakin ja olin unohtanut kokonaan sen olemassaolon kunnes toissapäivänä jumpassa aloin miettiä, mitä laittaisin illalla päälle tyttöjen illallista varten. Miten voikin olla, että muistan neuletakin olemassaolon kesken JUMPPATUNNIN, mutta en muulloin??

Aiemmin en ole juurikaan lämmennyt karvavaatteille, mutta viime vuosina olen alkanut harkita jopa lyhyttä tekoturkitakkia, oikeaa turkista en pukisi koskaan päälleni.

Neuletakki on sini-violettia ihanan pehmeää neulosta ja lämmittää yllättävänkin paljon, vaikka on melko ohut ja sopisi aika kivasti vaikka Pariisinkin kaduille....(pitää alkaa kohta oikeasti jo miettimään matkalaukun sisältöä =D )

Kähäräpää

Olen aina ollut huono hiuksiin liittyvissä asioissa, en vaan osaa eikä minulla todellakaan ole siihen tarvittavaa lahjakkuutta.
Omaa otsatukkaani olen joskus leikannut ja se oli ilmeisen heikoin tuloksin, ainakin jos jäsen kahden ilmeestä voi jotain päätellä...

Innostuin pari kuukautta sitten kiharista hiuksista,taasen kerran.
Hiukseni ovat hyvin suorat, taipumatomat ja yhteistyökyvyttömät ja -haluttomat.
Ostin innosta puhkuen lämpörullat ja päätin kokeilla kiharoiden laittamista niillä pari viikkoa sitten juhliin. Tadaa! Kiharat onnistuivat (vasta-alkajalta) lähes täydellisesti, MUTTA, kun olin päässyt n. kilometrin matkan, oli suurin osa niistä kadonnut (ilmeisesti matkalle =D ) ja tukka oli omituinen yhdistelmä suoraa ja loivaa kiharaa. Huoh. Kampaaja- ystäväni jätti kohteliaasti kommentoimatta (kilttiä).
Sain tästä vähän ajan sisään uuden innostuksen kiharaan tukkaan (itsepäistäkö?) ja kysäisin kampaaja-ystävältäni neuvoa kiharoiden saamiseksi ja hän neuvoi kokeilemaan sormikiharoita. Tekotapa vaikutti jopa mahdolliselta minulle ja kokeilin niitä Helsinki Burleski Festivaaleja edeltävänä iltana tarkoituksenani lehytellä kiharoitani stten itse tapahtumassa.Kiharat tuli kyllä...hyvin kiharat...ehkä paremmin kuvaava sanat olisi kähärät....


Tässä kuvassa päässä on vielä pinneillä kiinnitetyt "kiharaosiot" (hyvin pysyivät pinneillä päässä yön ylikin)





....ja tässä pinnien irroittamisen jälkeen...Hennan ehdottama mielleyhtymä Ronald McDonald ei ollut kyllä kaukana...ja hetken oli huumorikin kateissa...



Mutta "pienen" hellävaraisen kampaamisen ja tuskailun jälkeen sain hiukset edes hieman laskeutumaan ja pipo päähän =D




Hyvällä tuurilla ja kärsivällisellä pipon päässä pitämisellä ja muutamalla pinnillä sain hiukset kuitenkin ihan inhimillisen näköiseksi iltaa varten =)


Kampaaja-ystävälläni oli naurussa pitelemistä, kun esittelin kuvasarjan...kröhm...ja vinkiksi sain, ettei kannata niitä hiusosioita laittaa ihan niin ylös asti kiinni...(mikä olisikin ollut ihan looginen päätelmä...näin jälkikäteen ajatellen...)

Mutta en lannistunut, aion vielä joskus (traumojen unohduttua) kokeilla uudelleen =)

Postiluukku kolahtaa

Rakastan yllätyksiä ja tänään yksi iiiiiiiiihana puoli-yllätys (tiesin, että se on tulossa, mutten milloin, eli tavallaan yllätys) tipahti postiluukusta =)
Odotan jostakin kumman syystä muutoinkin aina postin tuloa, vaikka sieltä useimmiten kolahtaa vain laskuja =D


Kiitokset Maloulle ihanasta korusta <3

(kuva tulee tuonnempana)

Parantunut hoidosta huolimatta

Ostin sunnuntaina kauppareissulla aivan mahtavan kirjan, "Parantunut hoidosta huolimatta"- päättömiä potilaskertomuksia, eli "hieman" väärin tulkittavia diagnooseja ja potilaskertomuksia. Ilta menikin sitten sille repeillessä =D

Tässä muutama esimerkki kirjan sisällöstä

- potilas kiroilee, kun mahaa painaa, eli saattaa aristaa

- asiallisesti vastaileva, hyvin artikuloiva mies. Puhaltaa 4.09 promillea

-potilas on 7-vuotias nainen, töissä lihatiskissä, selkäkipuja ollut

- perunoita kuoriessa oikea nilkka kipeytynyt

- sydänäänet kuuluneet lapsesta saakka

- potilas on raskaana 19. kuukaudella

-Voltaren kipuun, sauvat, 10 kpl mukaan

- 43- vuotias kotiäiti, joka ollut yleensä varsin terve. Raskauksia ei ole ollut.


=D =D =D

Paris!Paris!Paris!

WIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!

Varasimme pari viikkoa sitten matkan Pariisiin ja nyt kun näyttää siltä, että saan työt ja kaiken järjestymään niin uskaltaa alkaa hehkuttamaan (ja sitä sitten riittää x ajan) =)

Bongasimme TODELLA edullisen matkan, lennot ja hotellin erikseen ja nyt olen siitä lähtien kuluttanut googlea kaikenmaailman vinkkien ja kohteiden bongaamiseen. Mutta hei Pariisi =D =D =D Tätä on odotettu!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kysyin jo jäsen kahdelta, että pitäisikö hakea jo matkalaukut kellarista, mutta sain vastaukseksi vain vinon, hieman järkeäni epäilevän katseen ja toteamuksen, että matkaan on vielä 8 viikkoa...no mutta pitäähän sitä alkaa hyvissä ajoin (kröhm) pakkaamaan...!

Nyt on jäljellä vielä 52 päivää lähtöön =D

( Ja olen päättänyt jo ainakin kaksi asua, jotka lähtevät mukaan)

(Totuuden)torvi

Usein sanotaan, että lasten suusta kuulee totuuden ja se varmasti pitää ihan paikkansakin, mutta tuntuu, että itse olen (valitettavasti?) kohdannut enemmän toista totuuksia laukovaa ihmisjoukkoa, humalaisia.
Joskus nämä "totuudet" ovat vallan hauskojakin (ja joskus eivät...) jajoskus ne jopa pelastavat tilanteen. Parhaiten niistä on jäänyt mieleen tämä pari vuotta takaperin uuden vuoden bileissä kuultu toteamus.
Isäntäpari oli saanut aikaan välilleen sanailun ja kinastelun ja siitä seurasi kiusallinen tunnelma, kunnes eräs vieraista (promilleja seuranaan) kyllästyi tilanteeseen ja laukaisi, "riidelkää hei sitten omana aikananne, tää ei oo nyt sitä teidän omaa aikaa". REPESIN! =D =D =D ja parani muuten tunnelmakin =D

Avatar- paljon melua....tyhjästä?

Kävin eilen istumassa elokuvateatterissa kolme tuntia tähyillen 3D-lasien läpi Avatar-elokuvaa.

Ketään loukkaamatta on todettava, että en vaan ymmärrä, miksi tästä puhutaan niin paljon. Tai tavallaan ymmärrän, koska

- Perustarina ja -juoni oli hyvä

- Visuaalisesti todella hienosti toteutettu (varsinkin luonto oli upea! )







- 3D on aika huima juttu (vaikkakin lasit olivat liian suuret ja valuivat alas koko ajan ja aluksi tuli huono olo nopeista liikkeistä kankaalla)








MUTTA

- käsikirjoittajan/ohjaajan kotimaa (USA) paistoi ehkä jopa liikaa läpi

- hieno juoni jäi tehosteiden ja kaiken melskeen alle

- liikaa kaikkea, jolloin jäi varmasti monta hienoa juttua huomaamatta

- sota ja kaikenlainen siihen liittyvä ahdistaa minua, en nauti räiskinnän katsomisesta ollenkaan

- vaikka tarinan "opetus" oli erilaisen kulttuurin arvostus yms. MIKSI väkivaltaan vastattiin väkivallalla eikä edes etsitty vaihtoehtoista tapaa ratkaista ongelmat...


Kaikenkaikkiaan täytyy todeta, että menin elokuviin vailla odotuksia ja poistuin sieltä hieman samalla meiningillä...