Usein sanotaan, että lasten suusta kuulee totuuden ja se varmasti pitää ihan paikkansakin, mutta tuntuu, että itse olen (valitettavasti?) kohdannut enemmän toista totuuksia laukovaa ihmisjoukkoa, humalaisia.
Joskus nämä "totuudet" ovat vallan hauskojakin (ja joskus eivät...) jajoskus ne jopa pelastavat tilanteen. Parhaiten niistä on jäänyt mieleen tämä pari vuotta takaperin uuden vuoden bileissä kuultu toteamus.
Isäntäpari oli saanut aikaan välilleen sanailun ja kinastelun ja siitä seurasi kiusallinen tunnelma, kunnes eräs vieraista (promilleja seuranaan) kyllästyi tilanteeseen ja laukaisi, "riidelkää hei sitten omana aikananne, tää ei oo nyt sitä teidän omaa aikaa". REPESIN! =D =D =D ja parani muuten tunnelmakin =D
Minä en pidä itseäni niinkään totuudentorvena kuin möläyttelijänä. Esimerkkejä on monia, yhtenä voisin mainita tapauksen kun jouduin töissä kääntämään erään esittelykierroksen englannista suomeksi. Kierroksen varrella oli kehitysvammaisia töissä, jotka sujuvasti esittelin jälkeenjääneiksi... tiesin, että sana on väärä, mutten saanut poliittisesti korrektia ilmausta päähäni. En tosin saanut kuulla tapauksesta jälkikäteen, joten kai nimitys upposi yleisöön...
VastaaPoista