Omaa otsatukkaani olen joskus leikannut ja se oli ilmeisen heikoin tuloksin, ainakin jos jäsen kahden ilmeestä voi jotain päätellä...
Innostuin pari kuukautta sitten kiharista hiuksista,taasen kerran.
Hiukseni ovat hyvin suorat, taipumatomat ja yhteistyökyvyttömät ja -haluttomat.
Ostin innosta puhkuen lämpörullat ja päätin kokeilla kiharoiden laittamista niillä pari viikkoa sitten juhliin. Tadaa! Kiharat onnistuivat (vasta-alkajalta) lähes täydellisesti, MUTTA, kun olin päässyt n. kilometrin matkan, oli suurin osa niistä kadonnut (ilmeisesti matkalle =D ) ja tukka oli omituinen yhdistelmä suoraa ja loivaa kiharaa. Huoh. Kampaaja- ystäväni jätti kohteliaasti kommentoimatta (kilttiä).
Sain tästä vähän ajan sisään uuden innostuksen kiharaan tukkaan (itsepäistäkö?) ja kysäisin kampaaja-ystävältäni neuvoa kiharoiden saamiseksi ja hän neuvoi kokeilemaan sormikiharoita. Tekotapa vaikutti jopa mahdolliselta minulle ja kokeilin niitä Helsinki Burleski Festivaaleja edeltävänä iltana tarkoituksenani lehytellä kiharoitani stten itse tapahtumassa.Kiharat tuli kyllä...hyvin kiharat...ehkä paremmin kuvaava sanat olisi kähärät....
Tässä kuvassa päässä on vielä pinneillä kiinnitetyt "kiharaosiot" (hyvin pysyivät pinneillä päässä yön ylikin)
....ja tässä pinnien irroittamisen jälkeen...Hennan ehdottama mielleyhtymä Ronald McDonald ei ollut kyllä kaukana...ja hetken oli huumorikin kateissa...
Mutta "pienen" hellävaraisen kampaamisen ja tuskailun jälkeen sain hiukset edes hieman laskeutumaan ja pipo päähän =D
Hyvällä tuurilla ja kärsivällisellä pipon päässä pitämisellä ja muutamalla pinnillä sain hiukset kuitenkin ihan inhimillisen näköiseksi iltaa varten =)
Kampaaja-ystävälläni oli naurussa pitelemistä, kun esittelin kuvasarjan...kröhm...ja vinkiksi sain, ettei kannata niitä hiusosioita laittaa ihan niin ylös asti kiinni...(mikä olisikin ollut ihan looginen päätelmä...näin jälkikäteen ajatellen...)
Mutta en lannistunut, aion vielä joskus (traumojen unohduttua) kokeilla uudelleen =)
Ronald, Oh Ronald XD
VastaaPoista